Viikon tupla + vähän klassikoista

Tällä viikolla oli poikkeuksellisesti kaksi Kirjallisuudentuntemuksen tuntia, toinen jälleen Turun pääkirjastolla ja toinen normaaleissa luokkaolosuhteissa.

Pääkirjastolla kuulimme tällä kertaa aikuisten kaunokirjallisuudesta ja sen tiedonlähteistä. Totta puhuen koko homma oli aika lailla tuttua kauraa enkä törmännyt sellaisiin oivalluksiin joita en olisi jo muutenkin tehnyt. Kirjastonhoitaja-vetäjät puhuivat esimerkiksi siitä, kuinka paljon kirjastonhoitajan olisi tunnettava vastuukokoelmaansa. Oma kirjastouranihan alkoi kun työvoimatoimisto (kiitos heille) lätkäisi minut täydellisenä ummikkona harjoitteluun Maanpuolustuskorkeakoulun kurssikirjastoon, ja voin sanoa etten tiennyt mitään, mitään kyseisen kirjaston kokoelmista tai aiheista joita ne käsittelevät. Alku olikin vähän kompuroivaa (eniten varmasti siksi etten myöskään ollut ollut kirjastossa töissä, vaikka ahkera asiakas olenkin ollut koko elämäni) mutta ajan myötä kokoelmakin tuli siinä määrin tutuksi että kykenin loistavaan tyydyttävään asiakaspalveluun. Mielestäni kirjastonhoitajan hyvä kirjallinen yleisivistys on siis ehdottomasti hyvä asia, mutta alussa ei välttämätöntä. Toisaalta oma henkilökohtainen unelmani olisi olla jonkinlainen kävelevä tietokanta, joten se siitä periaatteellisesta julistuksesta sitten...

Viikon toinen luentomme käsitteli kaunokirjallisuuden genrejä. Kiehtovaa. Itse olen tottunut yleisissä kirjastoissa siihen, että genrejä on eroteltu muutama (olenhan yleensä ollut keskikokoisten kirjastojen asiakkaana), yleisimmin fantasia, scifi, kauhu, dekkarit/jännitys ja ehkä mahdollisesti vielä romantiikka. Vasta ollessani töissä Lahden kaupunginkirjastossa törmäsin hieman yksityiskohtaisempaan erotteluun, joka piti sisällään edellämainitut sekä lisäksi erotiikan (erotiikka ei muuten ole lisäluokka YKL:ssä, vaan kirjaston oma luokka), uskonnon, eräkirjat ja (muistaakseni) huumorin. Novellit on eroteltu erikseen varmaan lähes kaikissa yleisissä kirjastoissa, mutta tässä asiassa olen samaa mieltä kuin opettajamme: Novelli ei ole genre vaan tekstin muoto. Novelli voi kuitenkin olla sisällöltään mitä tahansa genreä, kauhusta urheiluun. Siispä novellit tulisi erotella muusta kokoelmasta, mutta ne eivät oikeastaan ansaitse YKL:n fiktiivisen aineiston lisäluokitusta. Ne voisi erotella jollain muulla tavalla.

Olen aivan rakastunut uuteen tapaan ympätä kauhu, fantasia ja scifi yhteen, spekulatiivisen fiktion alle. Se on mielestäni varsin toimiva ratkaisu, kun ottaa huomioon että nämä lajityypit käyttävät usein elementtejä toisistaan, eikä teoksilla aina ole selkeää genreä. Teokset kuitenkin saavat pitää oman ominaisgenrensä, mutta ne hyllytetään samoihin aakkosiin. Loistavaa.

Sitten niistä klassikoista. Menin ilmoittautumaan aikaisempaan klassikkoseminaariin, johon on enää alle kaksi viikkoa. Klassikoistani olen lukenut yhden (sen ohuimman, kauhistus), olen puolessa välissä toista ja yksi nököttää vielä kirjoituspöydän kulmalla koskemattomana. Näistä pitäisi siis saada aikaan viiden sivun essee ja yksi PowerPoint-esitys. Kääk! Täytyy sanoa että se jo luettu, Nukkekoti siis, ei herättänyt minussa läheskään sellaisia tunteita kuin olisin kuvitellut. Oikeastaan se oli aika laimea, ainakin nykysilmin luettuna. Kuvittelin mahtavaa feminististä ilotulitusta, mutta sainkin vain pienen paukahduksen. No jaa. Kenties pohdittuani asiaa enemmän, keksin jotain sanottavaa näytelmästä. Punainen viiva sen sijaan yllätti. Aluksi tuskailin hirveän luontokuvauksen kanssa, mutta nyt voin sanoa olevani jo oikeastaan koukussa. Soli-sali-ratti!